Päiväkodin takana on pieni metsäbaari.
Sen arpiset, väsyneet sankarit katsovat
totisina toisiaan.
Kellanruskea kevät. Kuivuvat suut.
Kukaan ei puhu, mutta pullo kiertää.

Päiväkodin pihalla on kaksitoista lasta.
He juoksevat huutaen. Potkivat väsymättä
pihamaan hiekkaa.
Kaikkeen väsynyt täti. Nauravat muut,
yksi on hiljaa, tuijottaa

metsään hajonneita miehiä,
miettii, missä ovat miesten
leikkiautot, leikkimökit
ja leikkikoti ja
kuka heidät tulee
töiden jälkeen hakemaan.

Ei lapsi tiedä
– sitä he miettivät myös,
metsäbaarin miehet.

Harmaat, hajonneet miehet
miettivät, missä ovat
leikkiautot, leikkimökit
ja leikkikoti ja
kuka heidät tulee
töiden jälkeen hakemaan.