Lööppi tanssahteli tuivereessa, kunnes
läiskähti viharatikan visiiriiin.
Siinä väpätti se hetken, viimein
viskautui torinlaidan viemäriin.

Suosikkiyhtyeen kohukitaristin salarakas
puski mäkeä, päin töihin vyöryvää väkeä.
Suosikkiyhtyeen kohukitaristin salarakas
– kuin riekale sielunriepua tuulessa.

Tarjoustuoppi, jämät Ranelta,
alkoi päivä taas kulkea.
Lounaaksi räiskäle puistossa,
saattoi silmät hetkeksi sulkea.

Suosikkiyhtyeen kohukitaristin salarakas
– oli aivokudos jo liian hauras
Suosikkiyhtyeen kohukitaristin salarakas
– menneitten muisteluun.

Mutta unen rajalla mietti hän kyllä,
oliko olemassa alkuunkaan.
Vai oliko, kun ei ollut salaa rakas,
hän viimein valmis olemaan?

Suosikkiyhtyeen kohukitaristin salarakas
– kolmosen kirskuessa kaarteeseen –
haihtui ilmaan, katosi kohinaan salarakas.
Jäi raastettu ruumis sateeseen.