Kaikki vihaa mun arkee
enkä ihmettele yhtään.
Se on yks helvetin peto,
ajaa takaa halki maakunnan.

Kaikki vihaa mun arkee
minä hulluna pakenen.
Jos se saa mut kiinni,
olen kasa kuollutta lihaa.

Joskus rakastin arkee
mutta se puraisi kättäni.
Söi kaiken mukavan,
ulvoo öisin horisontin takana.

Arki ei saa saavuttaa
minua koskaan!
Väistän sitä, juoksen karkuun
kun aavistan sen hiipivän
selustaan.

Kaikki vihaa mun arkee
vihaa kuten joskus rakastin.
Jos ei mulla olis arkee
voisin olla juhlien sankari!